Raju ukonilma – kasvihuone parka

Puolta Suomea eilen riepotellut raju ukonilma ei jättänyt meitä tälläkään kertaa rauhaan. Rakeita tuli niin, että kukkien nuput vain lentelivät.

Kasvihuoneen plekseistä kaksi lähtivät paikoiltaan ja tuki vääntyi.

Villit Lubiinit saivat viilentävän jääkylvyn.

Luonnon oma jääpalakone.

Takapihalla menevät junanraiteet olivat taasen hieno näky, kun kuuman päivän jälkeen vesisade sai ne höyryämään. Auringonpaiste kruunasi näyn.

Rakeet olivat noin sentin kokoisia. Muualla Suomessa oli vissiin satanut isompiakin.

Nokkoslannoitteen valmistuksen salat

Nokkoslannoitteen lisääminen kasteluveteen on loistava keino saada aikaiseksi luonnonmukainen ja erittäin ravitseva lannoitus. Kaiken lisäksi, se on vielä ilmaista! Meidän raitilla näyttää nokkonen jo kukoistavan, joten ei muuta kuin keitoksien tekoon. (huomaa nokkosveden ja -lannoitteen ero)

Nokkoslannoiteseos valmistumassa kasvihuoneessa

NOKKOSLANNOITTEEN ohjeita on niin monta kuin tekijöitäkin. Jollei halua alkaa punnitsemaan nokkosia 200 g 10 litraan vettä, voi kokeilumielellä ja silmämääräisesti valmistella lannoitteen. Yleisin lantraussuhde on 1:10, joka mielestäni kuulostaa sopivalta ensimmäisenä kokeiltavaksi.

Jotkut lisäävät myös kanankakkaa tuomaan lisäpotkua (ja kaliumia), silloin lantraussuhteen on oltava kaiketi vielä suurempi.

Se, kauanko nokkosia pitäisi vedessä uittaa, vaihtelee kovasti. Jotkut sanovat kahtakin viikkoa, mutta luulisi ravinteiden liukenevan hieman aiemmin. Viikko on varmaan suosituin. Jotkut käyttävät lannoitetta jo kolmen päivän päästä. Muista sekoittaa seosta ajoittain! Viikon kuluttua siilaa lehdet pois ja lannoite on valmista lantrattavaksi.

Yksi tapa seurata valmistumista on pitää liuosta kannen alla aurinkoisessa paikassa kaksi viikkoa ja kun seos lakkaa kuohuamasta, se on valmista. Tämäkin versio kaadetaan kasvien juurille, lehdet hyödynnetään myös kasvien juurilla.

NOKKOSVETTÄ kirvojentorjuntaan (suhde 1:10) käytetään vain vuorokausi. Suihkuta seos laimentamattomana kasvien päälle. Seokseen voi lisätä sipulinkuoria ja raparperinlehtiä, jolloin sen vaikutus paranee.

Ps. typpipitoinen nokkoslannoite nostaa maan PHta eli vähentää happamuutta, jolloin kasvien ravinteidenottokyky kasvaa. Tosin hedelmäpuille eikä kurkulle nokkoslannoitetta suositella, marjapensaat sitä sietävät.

Leikkimökki taaperolle, osa 1

Tästä se lähtee, pojan pappa ja iskä päättivät rakentaan iltapuhteikseen pojalle leikkimökin. Katoksi tulee pulpettikatto, kuten talossamme ja varasto/autotallissamme. To be continued...

Pulpettikattoinen leikkimökki, johon tulee terassi hiekkalaatikolle päin ja äiskälle uusi paikka esikasvatukselle ;)

Oikealla näkyvät juuri siirretyt mustikkapensaat, toivottavasti eivät kärsineet muutosta.

Ps. olen hiukan huolissani Zilga-viiniköynnöksen jaksamisesta. Liekö talvo tuivertanut sitä liikaa vai onko se vain myöhäisheräävä?

Hyötykasvien hyötyodotukset...

Tänä keväänä päätimme, että nelisen vuotta kituuttaneet kaksi omppopuuta saavat nyt väistyä uusien tieltä. Kävimme ostamassa paikallisesta Rautiasta uudet puut. Toisen puun lajike oli jo valittu, Pirja, mutta tämä toinen, Sokerimiron (Malus domestica) on uusi tuttavuus. Minun siis piti ottaa kesä- ja syyslajike...

Taasen kerran olen tekemässä tutkimustyötä, "mitähän sitä taas tuli ostettua"

Sokerimiron on herkku- ja kesälajike. Sato on myöhäinen, mutta säännöllinen, joskin ei kovin runsas. Hyvät pölyttäjänominaisuudet tämä lajike hallitsee, tosin tulee satoikään melko myöhään. Pitäisi olla myös kestävä. Ihanan yllätyksen tarjosi tieto, että tätä lajiketta on viljelty Karjalan Kannaksella jo 1800-luvun alussa. Sieltä kun löytyvät äidin puolelta puoliksi sukujuureni.

Toinen, jo päättämäni lajike, oli Pirja 

Suomalainen lajike, kestävimmästä päästä (vrt. säät ja taudit) ja siksi luomuviljelyyn käypä. Meillä kun puutarha saa nauttia ravintonaan hevosenkakkamultaa. Tämä on myös kesäomena ja herkkulajike (kyllä, olen herkkusuu ;)) Pirjan sato kypsyy aikaisemmin kuin Sokerimironin, jo elokuun puolivälissä. Pirjan pitäisi tuottaa satoakin jo kahden vuoden kuluttua. Can´t wait!

Että sinällään vertaillessa suuria eroavaisuuksia ei Sokerimironilla ja syyslajikkeilla ole, paitsi Sokerimiron ei säily niin hyvin kuin syyslajikkeet. Nooh, onneksi metsänreunaan jätettiin vielä vanhat omenapuukokelaat Sandra ja Maikki.

Omppopuu Sokerimiron

Omppopuu Pirja (FinE-merkitty)

Kevätmarkkinat 9.5.

Parkanossa sijaitsevassa Rakennustarvike Seppälässä oli eilen kevätmarkkinat, sinne kävin tipauttamassa nimiehdotuksen uudelle liikekeskukselle. Päävierailukohteeni, Ruusuportti, sijaitsee samassa pihapiirissä.

Kasvihuoneeseen (amppeliin) vietäväksi löysin Ruusuportista amppelimansikka Mara de Bois (Fragaria × ananassa). Melkein tavaksi on jo tullut, että ostan jotain ja sitten kotona vasta tutkin tarkemmin ominaisuudet :D Pientä jännitystä elämään ;) Toistaiseksi luottamukseni puutarhureihin ja heidän valitsemiin tuotteisiin ei ole tuottanut pettymystä. Kuten tämä amppelimansikka; äsken löytämäni Viherpeukaloiden kuvaus "Koko kesän satoa antava ´Mara de Bois´-mansikka sopii hyvin amppelikasvatukseen. Aurinkoinen ja lämmin kasvupaikka tekee marjoista aromikkaita."  kuulostaa kyllä aika lupaavalta, nams!

Käteen jäi amppelimansikka Mara de bois.

Lupaavaa kukintoa, pari raakilettakin löytyy.

Kukkakomeutta Ruusuportissa. Hyötykasveja, ruusuja, perennoja ym.

Orvokit, koko kesän kaunistaja?

Myönnettäköön, että orvokit kaikessa kauneudessaan ja yksinkertaisuudessaan ovat yksiä lempparikukkiani. Ei tosin kärkipäästä, mutta lähimaastosta.

Orvokkien hyviä puolia ovat hallankestävyys, aikainen saatavuus, hyvällä säkällä ne kukkivat koko kesän ja vielä siementävät seuraavaksi kesäksi.

Pajukartioon ajattelin kesällä ostaa jonkun köynnöskukan.

Tirppakin pääsi pesänrakennuspuuhiin ;)

Risukengän ostin 2011 Seinäjoen puutarhamessuilta.

Kuvassa näkyy pari betonityötä viime vuodelta.