Hyötykasvien hyötyodotukset...

Tänä keväänä päätimme, että nelisen vuotta kituuttaneet kaksi omppopuuta saavat nyt väistyä uusien tieltä. Kävimme ostamassa paikallisesta Rautiasta uudet puut. Toisen puun lajike oli jo valittu, Pirja, mutta tämä toinen, Sokerimiron (Malus domestica) on uusi tuttavuus. Minun siis piti ottaa kesä- ja syyslajike...

Taasen kerran olen tekemässä tutkimustyötä, "mitähän sitä taas tuli ostettua"

Sokerimiron on herkku- ja kesälajike. Sato on myöhäinen, mutta säännöllinen, joskin ei kovin runsas. Hyvät pölyttäjänominaisuudet tämä lajike hallitsee, tosin tulee satoikään melko myöhään. Pitäisi olla myös kestävä. Ihanan yllätyksen tarjosi tieto, että tätä lajiketta on viljelty Karjalan Kannaksella jo 1800-luvun alussa. Sieltä kun löytyvät äidin puolelta puoliksi sukujuureni.

Toinen, jo päättämäni lajike, oli Pirja 

Suomalainen lajike, kestävimmästä päästä (vrt. säät ja taudit) ja siksi luomuviljelyyn käypä. Meillä kun puutarha saa nauttia ravintonaan hevosenkakkamultaa. Tämä on myös kesäomena ja herkkulajike (kyllä, olen herkkusuu ;)) Pirjan sato kypsyy aikaisemmin kuin Sokerimironin, jo elokuun puolivälissä. Pirjan pitäisi tuottaa satoakin jo kahden vuoden kuluttua. Can´t wait!

Että sinällään vertaillessa suuria eroavaisuuksia ei Sokerimironilla ja syyslajikkeilla ole, paitsi Sokerimiron ei säily niin hyvin kuin syyslajikkeet. Nooh, onneksi metsänreunaan jätettiin vielä vanhat omenapuukokelaat Sandra ja Maikki.

Omppopuu Sokerimiron

Omppopuu Pirja (FinE-merkitty)