Willow´t piristävät puutarhaa keväisin

Nyt on paras aika pajuaskarrusten tekemiseen!

Silmääni miellyttävät pajupallot (paju = Willow engl.) ja vanhat alkavat jo olla herkkiä rikkoutumaan. Kova tuuli pyörittelee palloja milloin mihinkin ja tämä aiheuttaa ennenaikaista kulumista. Onneksi meidän angervoaita on jo sen verran kasvanut, että se pysäyttää pallot karkumatkoilta :D

Ei muuta kuin hommiin. Talon ympäristöstä kävin joka nurkan läpi etsien juuri oikeanlaista pajukkoa. Ei saa olla monivuotista, sillä se on liian haaroittunutta. Pitää olla kuitenkin noin vuoden kasvanutta, jotta paju on vitsamainen. Kuten jo mainitsin, nyt on oikea aika kerätä oksat, sillä niihin ei ole vielä tullut lehteä ja olen ymmärtänyt että tähän aikaa ne ovat vielä taipuisia. Kaikki jotka ovat tehneet pajusta jotain, tietävät että pajun suuri etu on juurikin taipuvuus.

Tästä lähdetään liikkeelle. Rautalankaa, leikkurit ja paljon pajuja. Yhteen palloon menee yllättävän paljon oksia, on tietysti riippuvainen tekijän mausta miten paljon haluaa "täytettä". Ennen pajujen työstöä pajut pitää pyöristää, käytännössä noin viiden sentin välein taivuttaa, jotta pajua on helpompi käsitellä.

Noin 20 cm palloon riittää mielestäni hyvin 4 kpl kehikkoja. Kun kehikot ovat valmiina, ne yhdistetään rautalangalla. Sitten vain pujotellaan sieltä täältä oksia. Mielestäni siisteimmän tuloksen saa, kun pujottelee oksat "virtaviivaisesti" ikäänkuin suoraan.

Valmis pajupallo paraatipaikalla. Uusi pallo pääsi vanhojen pajutöiden kaveriksi. Yksi pallo lisää etsittävissä aina kovan tuulen jälkeen :D Tämä penkki on muuten sellainen, johon toin metsämansikkaa muutaman metrin päästä ja se lähti hienosti leviämään ja kasvamaan. Sieltä voi pikkumies popsia ohimennessään <3